Mietin tänään metaforia. Taas. Niiden kautta joka tapauksessa näen maailman(i); ne värittävät minulle arjen välistä harmaaksi, välistä murretuin sävyin, toisinaan kirkkailla perusväreillä.

Tänään maailmani on runokirja, joka on vielä kirjoittamatta. Ehkä se on antologia, johon kaikki ystävänikin kirjoittavat: kuka eleganttia proosarunoa, kuka tiukkaa riimiä. Tärkeintä on, että se on moniääninen ja silti harmoninen. Lukuisat äänet Fourier-analysoituvat kudokseksi, joka soi kauniisti ja yllättävästi. Yksinlaululla on oma paikkansa, mutta juuri nyt kuoro on parempi metafora elämälle kuin sooloesitys. Ehkä jousikvartetti? Ei, maailma on sekakuoro ja sinfoniaorkesteri!

 

Että siis menen minäkin meemeilemään...

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti :)
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä.
62. En ole ollut täysin rehellinen yhdessä kohdassa

maailmanparannus
minun osaltani se
loppui siihen, kun aloin miettiä sen hintaa
ja kustannustehokkuutta,
totesin, ettei näin pienen ihmisen kannata -

ulkoistin sen Hallitukselle, Haloselle ja Kaikille Hyville Ihmisille,

ryhdyin keski-ikäiseksi itsekkääksi paskiaiseksi,
joka pohjimmiltani olen.

Kun en satu rakastamaan sen enempää suklaata, koristeluja kuin shoppailuakaan, joulunodotus on enemmän sen odotusta, että ei tarvitse mennä töihin, kuin oikeaa nautintoa joululaulujen helkkymisineen. Toisaalta olin sunnuntaina joulukonsertissa. Kuuntelin kuorolaulua, ja mieli harhaili vapaasti. Minulla on monta joululauluinhokkia, mutta pidän näistä perinteisistä hymistelyistä. Jokin hiljaisemmissa ja hartaammissa traditionaalisissa kauden veisuissa vetoaa minuun ja pistää hetkeksi paikoilleen. Om. Olen jo pitkään epäillyt, että taiteet ovat kenties paras tapa kohdata pyhä. Minulle ainakin.

Yksinäinen olo. Mietin, alanko kyllästyä elämäni harmaan sävyihin. Selaan sähköpostiani ja deletoin viestejä, jotka ovat vanhentuneet; odotan, että kuulisin ystävästäni, mutta turhaan. En kiinnity mihinkään. Pyhän kokemus on kaukana elämästäni, etäisesti muistan mitä se joskus oli. Mietin nuorisoherätystä. Voiko se olla vahingollista, vai tarvitsevatko nuo tarkkailemani nuoret juuri jotain tuollaista: voimakasta kokemuksellista uskonnollisuutta.

Elämässäni on tyhjä tila. Kuin alttari. En kiiruhda täyttämään sitä edes tuntemattoman jumalan osoitteella. Tarvitsen sen tyhjän, kaipaan sitä, en luovu ikävästä. Lohdutusta ei ole. Maailma on kylmä ja rakkautta ei ehkä ole. Kaikki vain on vaikeaa. Ihmisen ikävä toisen luo on olemassa, mutta voiko yhteys olla muuta kuin illuusio? Vaikka toivoisin niin kovasti, että muu olisi mahdollista. Että emme kukaan olisi aivan yksin.