Minäkin kuvittelen muuttuvani olemassaolevammaksi jos kirjoitan itseni verkkoon. Jostakin minuun on tullut se usko. Kirjoitan, olen siis olemassa.

Joskus mietin uskon hyppyä. Olen niitä, jotka kahlaavat veteen, totuttautuvat varovasti, eivät koskaan hyppää laiturilta veteen tietämättä mitä alla on.

Voiko epäuskoon hypätä kuten uskoon?

Onko verkkoon laskeutuminen eräänlainen hyppy? Miksi teemme tätä?

Ihmettelen. Se on päivätyöni.