Ikkunasta vetää. Verho heiluu tasaisesti. Istun sähköllä valaistussa huoneessa melkein yksin ja tuijotan ruudun välkettä. Näen ikkunastani kolme puuta, koivuja; yhden lyhtypylvään ja talon päädyn. Taivaan väri on muuttunut valkeasta sinertäväksi sillä aikaa kun olen istunut sähköpostejani lukemassa. En usko, että talvi on täällä. Uskon sen kuitenkin ruumiillani. Minun on koko ajan vähän vilu. Takkatuli lohduttaisi, lasillinen tai kaksi hyvää punaviiniä. Malbec-rypäleestä? Tai kenties nyt tekisi mieli tavallista merlotia.